Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

TARINAT

Kirjoittakaa tänne tarinat! 

Kun joku sanoo jotain, laittkaa se "  " näitten sisään.

Kun joku ajattelee, laittakaa se *  * näitten sisään.

Kun joku huutaa, laittakaa se "AAAAAAAAH" noitten sisään ja Capsillä.

Aina kun toinen hahmo puhuu, vaihtakaa riviä.

Kirjoittakaa kirjoituskielellä!

JA MUISTAKAA ETTÄ TEIDÄN PITÄÄ KYSYÄ LUPA ENNEN KUN TULETTE PÄÄLLIKÖKSI/VARAPÄÄLIKÖKSI JNE JA ENNEN KUN TAPATTE JONKUN!! Kysykää lupa "Muuta" kohdassa!

JA ENINTÄÄN VIISI TARINAA SAA KIRJOITTAA ENNEN KUIN JOKU YP ON ANTANUT KP:T!

HYVIÄ KIRJOITUSHETKIÄ!

MYRSKYKLAANI

VARJOKLAANI

JOKIKLAANI

TUULIKLAANI

VALKOINEN=YHTEISTÄ ALUETTA

KOKONTUMIS PAIKKA=SAARI

 

                                                                               

ESIMERKKI SIITÄ MITEN EI KIJOITETA TARINOITA

...ja sit mä niinku sanon käkitassulle ett älä mee tonne, pakko mennä se sanoo. sit se menee sinne.älä mee! tuu takas mä huudan. ja ajattelen ett se kuolee ja katon alas ja se on tippunu ja kuollu...

 

ESIMERKKI SIITÄ MITEN TUO YLEMPI PÄTKÄ OLISI PAREMPI

..."Älä mene tuonne alas" sanon Käkitassulle.

"Valitan, pakko mennä" hän sanoo ja katsoo minuun surullisena ja peloissaan.

"ÄLÄ MENE! TULE TAKAISIN!" Yritän huutaa mutta Käkitassu on kuin ei kuulisi. *Nyt hän on mennyttä* ajattelen suruissani. Hetken päästä katson alas ja näen kuinka Käkitassu on tippunut. Hänen ruumiisa makaa alhaalla liikkumatta ja suusta valuu hiljaisesti verta... 

 

 

 

 

 

 

Vieraskirja  [ Kirjoita ]

Nimi: Hiekkapentu, Myrskyklaani

22.03.2017 17:08
Hiekkapentu heräsi pehmeisiin nuolaisuihin. Hän avasi silmänsä hitaasti. Ensin hän luuli olevansa takaisin pentutarhassa, mutta sitten hän muisti mitä oli tapahtunut. Hän yritti nousta ja juosta pois, mutta kipu lävisti hänet. Hiekkapentu kaatui maahan ja joku, tai jokin, veti hänet varovasti takaisin.
"Sssshh.. Älä liiku! Satutat vain itseäsi enemmän! Olet vakavasti haavoittunut!" joku naaras sanoi. Hiekkapentu katsoi ylös. Puhuja oli valkoinen naaras jolla oli siniset silmät. Hänellä oli harmaita raitoja hännässään.
"Nimeni on Viima. Minä on sinun nimesi?" Viima kysyi.
"H-hiekkapentu" Hiekkapentu vastasi. "M-missä Mustapentu on?" Hiekkapentu kysyi ja katsoi ympärilleen. Hän ei nähnyt Mustapentua missään.
"Ai se toinen musta pentu? Puna vei hänet pesäämme koska hän rimpuili liikaa. En uskaltanut siirtää sinua, mutta nyt kun olet hereillä voimme mekin liittyä heidän seuraan." Viima vastasi. Viima nousi ja otti Hiekkapentua hellästi niskanahasta ja kantoi hänet sisälle kivenhalkeamaan.

Nimi: Kipinätassu, Tuuliklaani

20.03.2017 22:07
"Opetatko minut tänään taistelemaan?" kysyin Mustarastaalta aurinkohuipun partion mentyä.
"Voisimme mennä taisteluharjoituksiin. Kyllä se käy", Mustarastas vastasi. Kävelimme harjoituspaikalle. Ilmasta saattoi oikein haistaa hiirenkorvan. Kanit olivat pulleampia, ja ruoho vihreämpää. *Rakastan hiirenkorvan aikaa!*
"Millaisen vastustajan valitsisit taistelussa?" kysyi Mustarastas, havahduttaen minut ajatuksistani.
"Ööm.... Mahdollisimman saman kokoisen", vastasin, ja toivoin vastauksen olevan oikein. Ilmeisesti se oli, sillä Mustarastas nyökkäsi hyväksyvästi.
"Näytän sinulle nyt yhden helpoimmista taisteluliikkeistä", Mustarastas kertoi. Hän nousi pieneksi hetkeksi takajaloilleen, ja sivalsi ilmaa tassullaan. Liike oli hetkessä ohi.
"Koetahan sitä nyt minuun", Mustarastas kehotti.
"Mutta eikö se satu?" naukaisin peloissani.
"Pöh, muistat vain pitää kynnet sisällä", Mustarastas naurahti. Minä yritin. Nousin takajaloilleni, mutta nopea sivallus ei onnistunut, vaan menetin tasapainoni, ja kaaduin. Mustarastas auttoi minut ylös, ja kannusti jatkamaan. Yritin uudelleen, ja tällä kertaa pysyin pystyssä. Sivallus oli kuitenkin lähempänä taputusta, kuin oikeaa liikettä, ja päätin yrittää vielä kerran. Sain sivallukseeni jo enemmän voimaa, mutta hieman liian vähän. Jatkoin ja jatkoin liikkeen harjoittelemista, kunnes Mustarastas halusi vaihtaa liikettä.
"Seuraavaa liikettä en voi oikein näyttää, mutta kaltaisellesi pienelle oppilaalle tämä on hyvä, jos kohtaat soturin taistelussa. Hyppäät vain selkääni, ja yrität pysyä siellä mahdollisimman pitkään." Mustarastas ohjeisti. *Onpa siinä helppo liike!* Mustarastas seisoi paikoillaan, selkä minuun päin. Otin vauhtia, ja ponnistin korkeaan loikkaan, joka osui suoraan mestarini selkään. Laskeuduin hallitusti, mutta en ehtinyt tehdä juuri mitään, ennen kuin mestarini oli jo heittänyt minut alas.
"Liikkeesi meni hyvin, mutta sinun on puristettava selkääni jaloillasi, ettet putoa." Mustarastas opasti. Otin liikkeen uudelleen, ja tällä kertaa pysyin Mustarastaan selässä jo hetken. Toisto toistolta pysyin hänen selässään kiinni yhä pidempiä aikoja, kunnes aloin väsyä.
"Lähdetäänhän leiriin, ettet väsy kokonaan! Huomenna jatkamme metsästystä!" Mustarastas naukui.

Vastaus:

Hyvä tarina! ^^ 3 KP

~Mittarimato YP

Nimi: Hiekkapentu, Myrskyklaani

17.03.2017 21:09
Hiekkapentu katsoi ympärilleen suuressa leirissä.
*Onko maailma näin iso?* hän ajatteli. Taivaspentu tuli ulos pesästä ja törmäsi häneen.
"Hei! Varo vähän!" Taivaspentu mutisi ja jatkoi matkaansa ulos isoon leiriin. Mustapentu tuli hänen takanansa.
"Onpa täällä kaikki isoa" Mustapentu sanoi. Hiekkapentu katseli ihmeissään kaikkia kissoja ja suuren suurta leiriä.
"Niinpä" Hiekkapentu sanoi.
"Hei pentu! Katso minne juokset!" Joku iso kolli sanoi. Hiekkapentu juoksi Taivaspennun vierelle, ja Mustapentu seurasi häntä.
"Kuka sinä olet?" Hiekkapentu kysyi.
"Tehän olette ne Jäälammen pennut, eikö niin?" Kolli kysyi. "Minä olen Mutajalka, hauska tutustua!"
"Mutajalka? Minä en haluaisi sitä nimeä!" Taivaspentu sanoi. Jäälampi tuli Taivaspennun vierelle vihainen ilme kasvoillaan.
"Ei niin saa sanoa Taivaspentu! Kohta minä uudelleen-nimeän sinut Tyhmäpennuksi!" Jäälampi sanoi. Mutajalan viikset väpättivät huvittuneesti.
"Minusta Mutajalka on hieno nimi!" Hiekkatassu sanoi.
"Kiva että pidät! No, minun pitää mennä partioon. Nähdään!" Mutajalka sanoi ja käveli pois.
"Tyhmäpentu, tuletko katsomaan leiriä?" Mustapentu sanoi. Hiekkapentu äkkäsi mitä Mustapentu yritti ja meni leikkiin mukaan.
"Tyhmäpentu, mennäänkö leikkimään?" Hiekkapentu kysyi.
"Tyhmäpentu, mennäänkö etsimään isä?" Mustapentu kysyi. Taivaspentu näytti siltä kuin olisi voinut räjähtää kiukusta minä hetkenä hyvänsä. Mustapentu ja Hiekkapentu kikattelivat hänelle.
"Te joudutte vielä Pimeyden Metsään" Jäälampi huokaisi ja lähti kävelemään kohti pentutarhaa. Mustapentu ja Hiekkapentu alkoivat kikattaa vain vielä enemmän.

//Kuun myöhemmin//

"Pärjäättehän Pilkkuhännän kanssa? Menen Taivaspennun kanssa Sulkaturkin luo. Taivaspentu söi taas jotain mätää." Jäälampi sanoi. Hiekkapentu ja Mustapentu nyökkäsivät.
"Hyvä!" Tulen kohta takaisin!" Jäälampi sanoi ja alkoi työntää Taivaspentua edessään.
"Haluatteko kuulla tarinan?" Pilkkuhäntä kysyi.
"Joo!" Hiekkapentu vastasi. Pilkkuhäntä otti mukavan asennon pentutarhassa ja aloitti.

//Pari tarinaa myöhemmin//

"Ja niin Tiikeriklaani voitti Leopardikla... Ssssssssh!" Pilkkuhäntä hiljeni äkkiä ja katsoi pentutarhan seinää päin. Yhtäkkiä jokin punainen ja solakka hahmo hyppäsi pentutarhan seinän läpi ja hyppäsi Pilkkuhännän kimppuun. Pilkkuhäntä kiljaisi. Mustapentu ja Hiekkapentu olivat kyyristyneet kiinni toisiinsa pentutarhan nurkkaan. Punainen olento heitti velton Pilkkuhännän sivuun ja tarttui Mustapentua ja Hiekkapentua niskoistaan hampaillaan. Hiekkapentu näki Jäälammen tulevan sisälle pentutarhaan ennen kuin punainen olento veti hänet mukanaan metsään ja hän löi päänsä kiveen. Sitten kaikki musteni.

Nimi: Kipinätassu, Tuuliklaani

16.03.2017 19:15
"Mennäänkö pian?" kyselin innoissani Mustarastaalta. Tänään oppisin metsästämään!
"No mennään sitten." Mustarastas naukaisi. Lähdin innokkaasti pomppimaan kohti leirin uloskäyntiä, ja jäin sen eteen odottamaan mestariani. Lähdimme yhdessä kulkemaan kohti nummia. Erään kukkulan juurella me pysähdyimme, ja Mustarastas kysyi:
"Tiedätkös mitä nyt teemme?"
"No?" kysyin, sillä en tiennyt. Mustarastas ilmoitti meidän kiipeävän kukkulalle. Kun viimein saavuimme kukkulan päälle, istahdin maahan hengästyneenä.
"Tuolla oikealla siintää Myrskyklaanin reviiri, ja tuolla toisella puolella Jokiklaanin reviiri. Ennen Jokiklaanin reviiriä näet saaren. Tiedätkö mikä saari se on?" Mustarastas puhui mukavan hitaasti, juuri niin että ehdin kuulla ja sisäistää tiedon hyvin.
"Öh, olisiko se se kokoontumissaari, josta olet kertonut?" Ehdotin varovasti.
"Kyllä, juuri se!" Mustarastas naukaisi ylpeästi. Mestarini esitteli vielä kaukana näkyvän Varjoklaanin reviirin, ja leirimme.
"No, joko lähtisimme saalistamaan?" kysyi mestarini.
"Kyllä!" hihkaisin innoissani. Hetki jota olin niin pitkään odottanut! Viimeinkin! Lähdimme laskeutumaan kukkulalta.
"Tämä on ihan hyvä paikka harjoitella." Mustarastas totesi, ja kertoi sitten, miten jäniksiä saalistetaan.
"Olet nyt valmis yrittämään. Tiedätkö miltä jänikset haisevat?" Mustarastas varmisteli vielä. Nyökkäsin, ja aloin hitaasti maistella ilmaa. Mustarastas oli istahtanut maahan, ja kietonut häntänsä etutassujen ympärille. En haistanut mitään, ja olin hieman pettynyt.
"Älähän vielä luovuta!" Mustarastas kuiskasi kannustavasti. Hän oli ilmeisesti huomannut pettymykseni. Yritin vielä uudelleen haistella. Ja vielä kolmannen kerran. Ja sitten vielä kerran. Silloin haistoin sen. Jänis ei ollut vielä huomannut minua, ja lähdin hiipimään sitä kohti. Silloin se lähti loikkimaan, mutta minäpä pinkaisin perään. Juoksin minkä pienistä jaloistani pääsin, ja sain kuin sainkin jäniksen kiinni. Palasin kuono ylpeästi koholla Mustarastaan luo, jänis tiukasti hampaissani.
"Hienoa Kipinätassu!" Mustarastas naukaisi onnellisena. Päätimme lähteä leiriin, sillä aurinkohuippu oli jo ohi. Mustarastaan oli palattava järjestämään partioita, olihan tämä varapäällikkö.
"Viehän tuo saaliisi klaaninvanhimmille." Mustarastas kehotti.

Vastaus:

Hyvä ensimmäinen tarina! 4 KP!

~Mittarimato YP

Nimi: Jäälampi, Myrskyklaani

10.03.2017 21:40
// Toi edellinen on myös mun (Valkousva) vaihdoin nimeä ^^//

Jäälampi oli siirretty pentutarhaan. Hänen vatsansa oli jo niin iso että tuntui kuin hän veisi koko pentutarhan tilan. Mäntykorva toi hänelle joka päivä tuoresaalista, yleensä parasta mitä hän löysi. Joku oppilas tuli tasaisin välin vaihtamaan hänen sammaleet.

Jäälammella oli tylsää. Hän ei tiennyt mitä tehdä. Ei ollut oikein mitään tekemistä kun ei voinut melkein liikkua. Hän näki Mäntykorvan lähestyvän häntä.

//Pari päivää kuluu//

#AAAAAAAAAAAAAH#

"Pure tätä keppiä" Sulkaturkki sanoi. Kipu sumensi Jäälammen silmät. "Jaksat kyllä!"
"Se on ulkona!" joku huusi. Kipu helpotti.
"Sulkasydän, ala nuolla pentua!" Sulkaturkin ääni kuului. Kipu yltyi.
"Hiiritassu, nuolisitko tämän pennun lämpimäksi?" Kipu yltyi taas. Keppi Jäälammen suussa pirstoutui palasiksi.
"Sinä teit sen Jäälampi! Hyvin tehty!" Sulkaturkki sanoi. Jäälampi avasi silmänsä ja katsoi kolmea pientä pentuaan. Yksi oli vaalean harmaa kolli valkoisilla läiskillä, toinen oli musta naaras ja kolmas oli vaaleanruskea naaras.
"Kollin nimi on Taivaspentu. Tuon mustan naaraan nimi on Mustapentu, ja tuon viimeisen nimi on Hiekkapentu." Jäälampi sanoi.
"Ne ovat kauniita nimiä" Sulkasydän sanoi.
"Niin ovat" Sulkaturkki vastasi. Jäälampi veti kaikki kolme pentua lähemmäs itseään jotta ne löytäisivät maidon luo.

//Pari päivää myöhemmin//

"Taivaspentu! Avasit silmäsi!" Jäälampi huudahti. Taivaspennulla oli kirkkaansiniset suuret silmät. Taivaspentu katsoi Jäälampea pitkään.
"Sinä olet kauniimpi kuin kuvittelin emo" Taivaspentu sanoi ja hymyili Jäälampea kohtaan. Sitten hän meni tökkimään sisariaan.
"Mikseivät he avaa silmiään myös? Hekin näkisivät miten hienoa täällä on!" Taivaspentu sanoi.
"He avaavat silmänsä sitten kun he olevat valmiita" Jäälampi sanoi.
"E-emo.. Luulen että olen valmis avaamaan silmäni" kuului heiveröinen ääni Jäälammen takaa.
"Mustapentu?" Jäälampi kääntyi ympäri. Mustapentu oli avannut silmänsä, ne olivat vihreät ja suuret.
"Onpa sinulla kauniit silmät" Jäälampi sanoi. Sitten hän tunsi jotain kiemurtelevan hänen vieressään. Se oli Hiekkapentu, joka avasi silmänsä hitaasti. Hänen silmänsä olivat myöskin kirkkaansiniset.

Nimi: Valkousva, Myrskyklaani

14.04.2016 16:55
Valkousva heräsi siihen että hänellä oli nälkä. Hän ei ollut syönyt muuta kun pari haukkaa hiirtä viimeisinä neljänä päivänä. Klaani kärsi nälästä. Kun hän astui ulos sotureitten pesästä, metsästyspartio tuli takaisin. Koivunlehti tuli ulos sotureittenpesästä perässäni.
"Yksi vaivainen hiiri ja myyrä! Eikö metsällä ole muuta tarjottavaa? Viekää se myyrä klaaninvanhimmille ja hiiri Sulkasydämmelle." Varapäällikkö meni lannistuneenä takaisin sotureitten pesään. Mäntykorva tuli hänen viereen.
"Mennäänkö kokeilemaan jos meillä on parempi saalisonni kuin noilla?" hän kysyi.
"Mennään vaan, vaikken usko että saadaan mitään." Valkousva vastasi. He menivät ulos leiristä.

"Olit oikeassa, täällä ei ole mitään." Mäntykorva huokaisi ja kääntyi poispäin. Juuri silloin Valkousvan nenään tupsahti tuttu, kaivattu haju.
"Hiiri!" hän sanoi ja laskeutui vaanimisasenton. Vatsakarvat hipoivat maata kun hän hiipi kohti pähkinää syövää hiirtä. Sitten hän hyppäsi ilmaan, laskeutui etutassuillaan hiiren päälle ja puri sen niskan poikki.
"Tuo oli tosi hyvin tehty! Miksi olet niin harvoin metsästyspartioissa?" Mäntykorva kysyi kun hän tuli Valkousvan luo.
"Yksi: Olen useammin rajapartiossa. Kaksi: On helpompaa saalistaa yksin." Valkousva kehräsi. Hän tykkäsi kun Mäntykorva kehui häntä. Se lämmitti.
Kun he tulivat takaisin leiriin Kanervatähti pyysi Valkousvaa Kanervatähden pesään.
"Okei odota vähän, jätän tämän hiiren tähän" Valkousva sanoi päästäen hiirensä maahan.
"Ei, ota se vaan mukaan. Sinä saalistit, sinä syöt" Kanervatähti sanoi ja kääntyi ympäri meneäkseen pesäänsä. Valkousva katsoi häntä kun hän käveli tämän perässä. Päällikkö oli vain luita ja lihaksia.
*Onneksi hänellä on vielä kahdeksan elämää jäljellä* Valkousva ajatteli kun astui jäkälän lävitse hänen pesäänsä.
"Noniin, syöpäs nyt se hiiri" Kanervatähti sanoi.
"Mutta eikö minun pitäisi jakaa sen muitten sotureitten kanssa?" Valkousva ihmetteli.
"Sinä tarvitset sitä enemmän. Mutta asiaan, kenen pentuja odotat?" Kanervatähti kysyi.

Vastaus:

Joo sori vähän huonosti kirjoitettu :,D En ole kirjoittanut IKUISUUKSIIN ja nyt tuli inspiksen puuska mutta unohdin miten kirjoittaa :,)

Nimi: Kultasydän/tähti, Jokiklaani

25.03.2016 10:20
Olin kyllästynyt elämään näin. Marjaraita oli petturi. Kai oli petturi. Pajutähti ja Yösumu olivat pettureita. Olin hädin tuskin syönyt. Voittoviiksi oli ainoa joka oli pysynyt tukenani ja kestänyt kanssani. Ja olin siitä todella onnellinen. Mutta nyt oli aika ottaa ohjat omiin käsiin. Nappasin yrttejä. Ja sekoitin niistä jotain jota ei koskaan ennen oltu yrteistä valmistettu. Myrkkyä. Vahvaa sellaista. Laitoin sitä lehdille ja kiedoin nyssykäksi. Sen jälkeen piti vain odottaa. Kun ilta saapui hain riista kasasta hienoimmat ja pulskimmat vesimyyrät mitä löysin ja tungin myrkyn alas niiden kurkusta. Se levisi eläimeen ja myrkytti sen, mutta se näytti olevan kunnossa. Sitten tulikin astetta vaikeampi kohta. Tiesin, että Pajutähdellä oli viimeinen elämä menossa. Jolkotin johtajan pesälle ja jätin myyrät siihen eteen. Ja kipitin nopeasti pois. Näin kuin Yösumu tuli ja katsoi myyriä kuitenkin kohta vetäen ne sisään. Muutamaan tuntiin ei tapahtunut mitään, mutta sitten alkoi tapahtua. Joku soturi kävi johtajan pesässä ja näki johtajan sekä varajohtajan kuolleena. Ja siitä vasta möly nousikin. Mikä oli tappannut johtajat? Joku tuli parantajan pesälle ja kiljui minut ulos sieltä. Mutisin ja jupisin, mutta nousi ja lähdin narttujen luokse. Lähdin niiden luokse ja tutkin niiden ruumitta. Enkä "osannut" selittää miksi ne olivat kuolleet. Ruumin avausta ei saanut suorittaa joten en voinut tutkia sisäelimiä. Sinä iltana odotti hautaus. Voi kuinka surkeata. Nousin kivelle jossa johtaja oli ollut.

"Klaanin jäsenet. Meitä on kohdannut suuri menetys. Menetimme rakkaan johtajamme ja varajohtajamme. Ja meidän on nyt haudattava heidät. Mutta emme voi jäädä suremaan heidän kohtaloaan. On valittava uusi johtaja ja varajohtaja. Muuten ottaisimme Pajutähden tai Yösumun läheisistä jotkut, mutta niitä ei tiedettävästi valitevasti ole. Tarvitsemme siis jonkun muun johtajan. Olen valmis ottamaan sen paikan siihen asti kunnes toinen johtaja ehdokas löytyy" puhui selkeästi ja kuuluvalla äänellä. Kuulin hiukan vastahakoista mauntaa, mutta lopulta tajuttiin, että muuta vaihtoehtoa ei ollut. Ja minä pitäisin siitä huolen, että pysyisin johtajana vielä pitkään. En päästäisi tätä valtaa helposti tassuistani.

"Nyt on aika aloittaa hautajaiset" sanoi ja hyppäsin alas kiveltä. Hautasimme johtajan ja varajohtajan kunnon menoin ja sitten palasin kotiini. En suinkaan parantajan pesään. Vaan johtajan paikalle. Ja asetuin Pajutähden paikalle. Kyllä kelpasi. Ja minä olin ainoa joka tiesi myrkytyksestä ja petoksesta. Ja olin hyvin ylpeä saavutuksestani. Nyt alkoi uusi luku Jokiklaanin historiassa.

Vastaus:

Sori mutta siinä oli vähän vikoja.. yksi, sinun pitää kysyä lupa ennen kun tapat jonkun. Kaksi, sinun pitää myös kysyä lupa ennen kun tulet päälliköksi. Kolme: Parantajista ei voi tulla pääliköitä. Neljä:Kissat eivät pysty tekemään ruuminavauksia :,D Viisi: Muista aina että ne ovat kissoja eivätkä ihmisiä :) siis niinkuin ihan tavallisia kissoja :D (Kuusi: se on päällikkö eikä johtaja) :) ei millään pahalla mutta voit miettiä seuraavaan kertaan :) Vahingoista oppii!
Ystävällisin terveisin Mato YP :)


Nimi: Kultaturkki, Jokiklaani

19.09.2015 20:10
.08.2015 19:29

Olin ehtinyt jo huolestua Marjaraidasta. Minun piti etsiä Jake ja repiä sen hirviön häntä irti. En sääli sitä. Tai ehkä säälisin. Olihan hän kuitenkin Kain veli. Ja minä rakastin Kaita. Nousin makoilu paikaltani ja annoin Nokisulan tehdä mitä oli tekemässäkään Marjaraidan kanssa. Minua hieman hymyilytti. Rakkaus oli niin kaunista. En huomannut Voittoviiksen lähtevän perääni ja juoksevan edelleni. Huomasin yrttejä joita meillä oli vähän ja jäin keräämään niittä. Sillä välin Voittoviiksi ajatteli sabotoida minun ja Kain välejä. Kun vihdoin sain itseni ylös yrteistä jatkoin matkaani purolle. Ja näin jotain kauheaa. Näin Kain toisen naaraan kanssa. Ei se olisi haitannut, jos ne olisivat vain olleet ystäviä. Mutta heillä näytti olevan muita suunnitelmia. Naaras oli kietonut häntänsä Kain hännän ympärille ja Kai ei näyttänyt panevan vastaan. Vaan nauttivan siitä. Naaras hinkkasi päätään Kaita vasten ja silloin minulla paloi käämi. Hyökkäsin suoraan sen naaran kaulaan. Olin parempi sotilas kuin kukaan olisi arvannut. Iskin sen nartun kaulaan ja naaras vinkaisi. Naaras yritti pistää hanttiin, mutta minä heitin toisen kova kouraisesti päin kiveä. Naaras sätki hetken ja sitten pysähtyi. Minua ei pelottanut yhtään. Käännyin Kaihin päin ja katsoi häntä murhaavasti.
"Mikä sinua vaivaa?! Luulin, että rakastit minua" huusin itkuisena ja katsoi Kain silmiin. Kai katsoi minua kauhuissaan eikä nartun ruumista. Kai vain katsoi minua ja minä itkin.
"Kultasydän e-en ta-tarkoittanut" Kai änkytti ja yritti tulla kiehnäämään kylkeeni, mutta raapaisin häntä kohti. Ja lähdin juoksemaan kohti Jokiklaania. Kai tuli perässäni samoin Voittoviiksi. Voittoviiksestä en kuitenkaan tiennyt. Juoksin Jokiklaaniin ja piiloon pentupesän (<-En kuollaksenikaan muista mikä sen oikea nimi oli) taakse. Ja suljin silmä. Sitten tunsin kuinka joku puski minua. Avasin silmäni ja näin Kain. Hyppäsin säikähdyksestä ja raapaisin vaistomaisesti. Se ei osunut. Olin siitä jotenkin kiitollinen, mutta samalla vihainen. Kai hypähti taakse päin ja juoksin Myrskyklaanin lähellä olevalle kivelle. Katsoin kuinka Kai tuli eteeni ja Voittoviiksi tuli taakseni.
"Kultasydän ole kiltti ja anna minun selittää" Kai aneli. Silmäni kapenivat ja tuijotin Voittoviiksen silmiin.
"Kultasydän tule tänne" Voittoviiksi maukui ja katsoi minua.
"Tule tänne ole kiltti" Kai aneli ja minä katsoin häntä murhaavasti. Sen jälkeen kävelin Voittoviiksen kylkeen.
"Tiesin sinun valitsevan oikein" Voittoviiksi kehräsi ja kietoi häntänsä häntäni ympärille. Annoin sen tapahtua ja puskin päätäni hänen kaulaansa vasten. Sen jälkeen Kai hyppää Voittoviiksen kaulaan ja alkaa raadella sitä. Voittoviiksi kaatui ja potkaisi Kain mahaa, jolloin Kai lensi kaemmas. Kuka ei tullut väliin, koska kaikki olivat lähteneet isolle metsästys retkelle. Katsoin kuinka Voittoviiksi juoksi kohti Kaita ja sähisi. Olin jähmettynyt en voinut tehdä mitään. Katsoin taistelua. Kai oli selvästi ala kynnessä kookkaamaan Voittoviiksen kanssa. Minun piti päättää. Ja en päättänyt. Tarvitsin aikaa.
"LOPETTAKAA!!" huusin ja molemmat kääntyivät minua kohti.
"Onko teidän pakko tapella? Saanko aikaa miettiä edes?" kysyin ja katsoi kolleja. Kollit nyökkäsivät ja irrotautuivat toisistaan. Ne katsoivat toisiaan murhaavasti. Tillanne oli rauhoittunut toistaiseksi.

//Parin kuukauden päästä

Olin Marjaraidan kanssa lajittelemassa yrttejä ja huomasin kuinka Marjaraita otti lääkettä maha kipuun kysyin siitä ja sain kieltävän vastauksen kaikki oli hyvin. Se riitti minulle ja jatkoin yrttien lajittelua. Vähän sen jälkeen olin keräämässä yrttjeä kun kuulin Marjaraidan huutavan pentuja. Juoksin saman tien äänen suuntaan ja näin Marjaraidan puun oksan alla. Menin saman tien nostamaan oksaa. Kun Marjaraita oltiin saatu pois oksan alta kaitsoi hänen silmiinsä ja kysyin oliko kaikki kunnossa.
"No saan pentuja lähi aikoina" Marjaraita sanoi ja minä käänsin katseeni salamana Marjaraitaan.
"Mitä?! Saat pentuja etkä ole kertonut minulle?" kysyin ihmeissäni ja katsoin Marjaraitaa.
"Niin. Ajattelin, että sinun ei tarvinnut tietää. " Marjaraita sanoi ja katsoi minua viattomasti. Mutta minä en kestänyt sitä. Luonteeseeni ja sydämmeeni oli tullut syvä lommo Kain takia. Ja nyt vielä Marjaraita. Paras ystäväni kuka ties kuinka pitkän ajan takaa. Olimme olleet sytymästä asti ystäviä.
"Miksi et silti kertonut? Tiedät kuinka ikävää minulla on ollut ja olisi ollut mukava tietää siitä" sanoin ja katsoin ystävääni silmiin.
"Tiedän tiedän, mutta en hallunnut huolestuttaa sinua" Marjaraita sanoi ja minä käänsin katseeni. Käännyin ja lähdin. En sietänyt sitä. Kuinka Marjaraita kehtasi? Kävelin kohti parantajien pesää. Ja halusin olla siellä yksin. Marjaraita voisi pysyä muualla. Pyysin Voittoviikseä vartioimaan sisään käyntiä ja tukin Jokiklaanin takana olevan reiän. Halusin olla yksin. En jaksanut enää lisää kipua.

//Marjaraita?

©2017 Pimeyden Järvi - suntuubi.com